Piparjuuri

Piparjuuri-ongelma on kiinnittänyt monien huomion viime aikoina. Piparjuuri on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa kiinnostuksen kohteeksi ja keskustelunaiheeksi nyky-yhteiskunnassa monilla eri aloilla. Johtuipa sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään, populaarikulttuuriin tai teknologian kehitykseen, Piparjuuri:stä on tullut jatkuva keskustelunaihe. Tässä artikkelissa tutkimme Piparjuuri:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa.

Piparjuuri
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Piparjuuret Armoracia
Laji: rusticana
Kaksiosainen nimi

Armoracia rusticana
G.Gaertn., B.Mey. & Scherb.

Katso myös

  Piparjuuri Wikispeciesissä
  Piparjuuri Commonsissa

Piparjuuri eli maustepiparjuuri (Armoracia rusticana, syn. Cochlearia armorica) on ristikukkaiskasveihin kuuluva monivuotinen, kookas, jopa 1,5-metrinen kasvi. Laji on sukua sinapille ja kaaleille. Sen juurta käytetään mausteena.

Levinneisyys

Piparjuuri on luultavasti kotoisin Itä-Euroopasta, lähinnä Etelä-Venäjän ja Pohjois-Ukrainan seuduilta. Nykyään se on paljon viljelty kasvi ympäri maailman ja kotiutunut luonnonvaraiseksikin monille seuduille. Se on yleinen Keski- ja Länsi-Euroopassa sekä Skandinavian eteläosassa. Pohjoisempana ja toisaalta Välimeren piirissä se on harvinainen. Pohjois-Amerikassa se on yleinen Yhdysvaltain koillisosasta suurille järville ulottuvalla vyöhykkeellä. Pienempiä esiintymiä on eri puolilla maapalloa.[2]

Suomessa piparjuuri esiintyy viljelyjäänteenä vanhoissa puutarhoissa, mutta on toisinaan levinnyt myös tienvarsille, kaatopaikoille ja multaville joutomaille. Se on vakituinen, mutta harvinainen uustulokas etelästä Perämeren rannikolle asti. Ahvenanmaalla, ja paikallisesti joillakin kaupunkiseuduilla, kuten Helsingin ympäristössä se on jopa kohtalaisen yleinen.[3][4]

Viljely

Piparjuurta viljellään yleensä yksivuotisena, kotipuutarhoissa myös monivuotisena. Piparjuuri lisääntyy tehokkaasti juuresta, ja se myös villiintyy helposti ja voi muodostua kiusalliseksi riesaksi puutarhassa. Piparjuuri viihtyy syvämultaisessa, kosteassa maassa, lämpimällä paikalla. Piparjuurta lisätään käytännössä vain kasvullisesti, sillä viljelty kanta on käytännössä yhtä ja samaa kloonia, josta ei juurikaan kehity itäviä siemeniä.[5] Lisääminen onnistuu esimerkiksi kaupasta ostetun juuren palasesta, joka upotetaan puoliksi multaan helmi-maaliskuussa. [6] Kasvukaudella voidaan jakaa vanhaa kasvustoa[7] tai käyttää lisäämiseen noin lyijykynän paksuisten sivujuurten pätkiä.

Käyttö

Piparjuuren juuria.

Piparjuurta on vanhastaan käytetty lääkekasvina ja mausteena. Käytettävä osa on kasvin pitkä, valkea juuri, mutta myös sen lehdet ovat syötäviä. Juuri on maasta nostettuna jokseenkin hajuton, mutta sitä raastettaessa tai muuten hienonnettaessa rikkoutuneista soluista vapautuvat myrosinaasi-entsyymit hajottavat juuren sisältämää sinigriiniä, jolloin syntyy allyyli-isotiosyanaattia eli sinappiöljyä, joka ärsyttää limakalvoja ja silmiä. Raastettu piparjuuri on käytettävä pian ja kuumentamatta, koska se ilman ja lämmön vaikutuksesta menettää nopeasti terävyytensä ja muuttuu epämiellyttävän kitkerän makuiseksi.

Piparjuuri sisältää kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja fosforia. Tuoreessa piparjuuressa on C-vitamiinia 177,9 mg/100 g. Piparjuuren sisältämää piparjuuriperoksidaasi-entsyymiä käytetään molekyylibiologiassa muun muassa vasta-aineiden leimaamiseen.

Ennen pippuria ja chiliä piparjuuri ja sinappi olivat ainoat Euroopassa tunnetut tuliset mausteet. Suomessa raastettua piparjuurta on käytetty piparjuurilihan ja piparjuurihauen mausteeksi.[8] Piparjuuri on suosittu erityisesti saksalaisessa keittiössä liha- ja kalaruokien mausteena.

Japanilaiseen keittiöön kuuluva wasabi eli japaninpiparjuuri muistuttaa piparjuurta ja on sille läheistä sukua. Aito wasabi on hyvin kallista, ja kaupan oleva wasabi onkin useimmiten vihreäksi värjättyä piparjuuritahnaa, joka saattaa sisältää myös hieman aitoa wasabia.

Englanninkielisestä nimestään (Horseradish) huolimatta piparjuuri on hevosille myrkyllinen.

Ravintosisältö per 100 g

Lähteet

  1. ↑ Armoracia rusticana IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ Anderberg, Arne: Armoracia rusticana (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.8.2008. (ruotsiksi)
  3. ↑ Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio, s. 151. (3. painos) Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7
  4. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Piparjuuri Armoracia rusticana) Kasviatlas 2009. 2010. Helsinki: Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 8.4.2011.
  5. ↑ Kai Aulio: Piparjuuresta on moneksi Tiedebasaari. 24.7.2012. Arkistoitu 5.3.2017. Viitattu 5.3.2017.
  6. ↑ Rönnblom, Eva: Kasvitarha ikkunalla. Suomentanut Vainio, Hannele. Kustannus-Mäkelä Oy, 2003. ISBN 951-882-360-X
  7. ↑ Puutarha ja piha: satoisa hyötytarha, s. 129. Porvoo: Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-30989-6
  8. ↑ Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab, 1981.
  9. ↑ Piparjuuri fatsecret.fi. Viitattu 13.4.2019.

Aiheesta muualla

Suomalaiset hyötypuutarhakasvit
Juurekset
Kaalit
Kurkkukasvit
Mausteet
Mukulakasvit
Palkokasvit
Sipulit
Muut kasvikset
Yrtit ja mausteet
Yrtit
Muut maustekasvit
Hedelmät:
Siemenet:
Juuret ja maavarsi:
Kuori:
Muut kasvinosat:
Epäorgaaniset mausteet
Maustesekoitukset