Hannu (Tanska)

Nykyään Hannu (Tanska) on yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Ajan myötä on tullut yhä tärkeämpää ymmärtää ja analysoida Hannu (Tanska):tä eri näkökulmista. Tässä artikkelissa perehdymme Hannu (Tanska):n maailmaan ja tutkimme sen vaikutuksia, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja. Kattavan ja yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme tarjoamaan maailmanlaajuisen ja täydellisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on epäilemättä merkki ennen ja jälkeen jokapäiväisen elämän eri alueilla.

Hannu
Hautaveistos n. 1530 Sankt Knuds kirke, Odense
Norjan kuningas
Valtakausi 3. helmikuuta 1483 – 20. helmikuuta 1513
Kruunajaiset 20. heinäkuuta 1483
Edeltäjä Kristian I
Seuraaja Kristian II
Tanskan kuningas
Valtakausi 21. toukokuuta 1481 – 20. helmikuuta 1513
Kruunajaiset 18. toukokuuta 1483
Edeltäjä Kristian I
Seuraaja Kristian II
Ruotsin kuningas
Valtakausi 6. lokakuuta 1497 – 1. elokuuta 1501
Kruunajaiset 26. marraskuuta 1497 Storkyrka, Tukholma
Edeltäjä Sten Sture vanhempi
valtionhoitaja
Seuraaja Sten Sture vanhempi
valtionhoitaja
Syntynyt 2. helmikuuta 1455
Aalborghusin linna, Aalborg, Tanska
Kuollut 20. helmikuuta 1513 (58 vuotta)
Aalborghusin linna, Aalborg, Tanska
Hautapaikka Sankt Knuds kirke, Odense, Tanska
Puoliso Kristiina Saksilainen
Lapset Johan
Ernst
Kristian II
Jakob
Elisabet
Frans
Suku Oldenburg
Isä Kristian I
Äiti Dorotea Brandenburgilainen
Uskonto roomalaiskatolinen
Kuningas Hannun sinetti

Hannu (Ruotsin kuninkaana Juhana II), (ruots. Hans, Johan II) ; (2. helmikuuta 1455 Aalborghusin linna, Aalborg – 20. helmikuuta 1513 Aalborghusin linna) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas. Hän oli Tanskan kuningas vuosina 1481–1513, Norjan kuningas vuosina 1483–1513 sekä Ruotsin ja samalla kaikkien kolmen maan kuningas vuosina 1497–1501.[1]

Suku

Hansin vanhemmat olivat kuningas Kristian I ja Dorotea Brandenburgilainen. Hänellä oli kaksi sisarusta, joista Margretesta tuli Skotlannin kuningas Jaakko III:n kuningatar ja nuoremmasta veljestä Fredrik I:stä tuli hänen seuraajansa Tanskan kuninkaana.[2]

Kuningas

Hannu tuli Tanskan ja Norjan hallitsijaksi isänsä Kristian I:n kuoltua vuonna 1481. Aateliset kuitenkin pakottivat hänet allekirjoittamaan sopimuksen, joka rajoitti kuninkaan valtaa.[1] Vaikka myös Ruotsin valtaneuvosto tunnusti hänet hallitsijaksi vuonna 1483, valtionhoitaja Sten Sture vanhempi pystyi lykkäämään Hannun kruunausta Ruotsin kuninkaaksi.[1]

Hän neuvotteli Ruotsin kanssa vuonna 1483 Kalmarin resessin, jossa määriteltiin ja rajattiin unionikuninkaan valta Ruotsissa. Hän piti kuitenkin sopimusta itselleen epäedullisena eikä allekirjoittanut sitä, ja yritys palauttaa Ruotsi Kalmarin unioniin raukesi. Vuonna 1490 Hannu jakoi Schleswigin ja Holsteinin alueet veljensä Fredrikin kanssa.[1]

Piittaamatta vuoden 1483 sopimuksesta Hannu laajensi valtaansa ja kompensoi entisestään aatelisten valtaa tukemalla tanskalaista kauppiasluokkaa sen pääkilpailijoita, Hansaliiton kauppiaita vastaan. Hänen hansavastaista politiikkaansa edistivät kauppasopimukset Englannin, Alankomaiden (1490) ja eteläsaksalaisen Fuggerin suvun kauppiaiden kanssa.[1]

Vuonna 1493 Hannu solmi liiton Moskovan suuriruhtinas Iivana III:n kanssa Ruotsia ja sen valtionhoitaja Sten Sturea vastaan. Liittoa pidettiin uskonnollisista syistä ennenkuulumattomana.[1]

Venäjän ja Ruotsin välinen sota, vanha viha, käytiin vuosina 1495–1497, ja heti rauhanteon jälkeen Hannu julisti sodan Ruotsille. Hän voitti Sten Sturen joukot Rotebron luona vuonna 1497. Sture joutui myöntämään Hannulle oikeuden kruunuun, ja sai vastineeksi koko Suomen läänikseen. Hannu kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi Tukholmassa vuonna 1497. [2]

Vuonna 1499 Hannu katsoi asemansa olevan niin vahva, ettei hänen tarvinnut enää suosia Sten Sturea, jolta otettiin pois Viipuri, Olavinlinna ja Turku. Hän määräsi laivaston rakentamisen Itämeren hallitsemiseksi, mutta kärsi vakavan sotilaallisen tappion vuonna 1500 talonpoikien kapinassa Dithmarschenissa (nyk. Saksa). Tappio auttoi taivuttelemaan toisinajattelevia ruotsalaisia ​​aatelisia kapinoimaan ja asettamaan Sten Sturen uudelleen Ruotsin valtionhoitajaksi, mutta Norjan ja Tanskan kapinat Hannua vastaan ​​tukahdutettiin.[1]

Vuonna 1501 Hannun ja venäläisten tekemät sopimukset paljastuivat Ruotsin valtaneuvostolle. Tämä yhdessä sen kanssa, ettei ylimystölle ollut annettu sen mielestä riittävästi läänityksiä, johtivat Hannun syrjäyttämiseen Ruotsin kuninkuudesta vuonna 1501. Sten Sturesta tuli jälleen valtionhoitaja.[1]

Hannun kauppasopimus Englannin kanssa johti sotaan Ruotsia ja hansakaupunkia Lyypekkiä vastaan vuosina 1510–1512, jossa Tanskan uusi laivasto saavutti toistuvia voittoja.[1]

Hannu kuoli äkillisesti 58-vuotiaana helmikuussa 1513 Aalborghusin linnassa edellisenä vuonna tapahtuneessa ratsastusonnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Häntä on luonnehdittu taitavaksi ja määrätietoiseksi poliittiseksi toimijaksi, jolla oli harvinainen kyky odottaa oikeaa hetkeä toiminnalleen.[3]

Avioliitto ja jälkeläiset

Hannu kihlautui vuonna 1477 ja avioitui 6. syyskuuta 1478 Kööpenhaminan linnassa Kristiina Saksilaisen (1461–1521) kanssa,[2] joka oli vaaliruhtinas Ernst von Sachsenin ja herttuatar Elisabeth von Bayern-Münchenin vanhin tytär.

Heille syntyi kuusi lasta:

  • Johan (n. 1479-1480), kuoli sylilapsena
  • Ernst (1480-1480), kuoli sylilapsena
  • Kristian II (1481–1559), Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas
  • Jakob (1482–1566), fransiskaanimunkki veli Jakob av Dacia, (espj. Jacobo Daciano; lat. Iacobus de Dacia); lähti uskonpuhdistuksen myötä maanpakoon Mecklenburgiin 1536; muutti Espanjaan, josta keisari Kaarle V:n valtuuttamana lähetystyöntekijänä lähti vuonna 1542 Veracruziin; kuoli Tarecuatossa, Meksikossa[4]
  • Elisabeth af Oldenburg (1485–1555), avioitui 1502 Brandenburgin vaaliruhtinas Joachim I Nestorin kanssa, heille syntyi viisi lasta ja he asuivat erillään
  • Frans (1497–1511), kuoli 14-vuotiaana ruttoon

Suhteet

Hansin rakastajatar oli alempaa aatelia oleva neito Edele Jernskæg (k. 1512). Noin vuonna 1498 tästä tuli kuningatar Kristiinan hovinainen, joka seurasi kuningasparia näiden matkoille Ruotsiin. Edele naitettiin vuonna 1501/1502 Torben Bille til Abrahamstrupin (Jægerspris) kanssa.[5][6]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i John King of Denmark, Norway, and Sweden Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.1.2016.
  2. ↑ a b c 1401-1402 (Nordisk familjebok / Uggleupplagan. 10. Gossler - Harris) runeberg.org. 1909. Viitattu 3.3.2025. (ruotsiksi)
  3. ↑ Huldén, Lena: [https://www.blf.fi/artikel.php?id=63 HANS
 (1455–1513)
 Konung över Danmark, Norge och Sverige
] Biografiskt lexikon för Finland 1. Svenska tiden (2008).. Viitattu 3.3.2025.
  4. ↑ Personajes daneses en la historia de México mexico.um.dk. Viitattu 3.3.2025. (espanjaksi)
  5. ↑ 832 (Salmonsens konversationsleksikon / Anden Udgave / Bind X: Gradischa—Hasselgren) runeberg.org. Viitattu 3.3.2025. (tanskaksi)
  6. ↑ Carl Frederik Bricka: 566 (Dansk biografisk Lexikon / VI. Bind. Gerson - H. Hansen) runeberg.org. Viitattu 3.3.2025. (tanskaksi)

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Kristian I 		Norjan kuningas
1483–1513 		Seuraaja:
Kristian II
Edeltäjä:
Kristian I 		Tanskan kuningas
1483–1513 		Seuraaja:
Kristian II
Edeltäjä:
Sten Sture vanhempi
valtionhoitaja 		Ruotsin kuningas
1497–1501 		Seuraaja:
Sten Sture vanhempi
valtionhoitaja