Nykymaailmassa Kaksoslammit (Juupajoki) on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle väestöryhmälle. Sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille tieteestä ja teknologiasta politiikkaan ja kulttuuriin. Tässä artikkelissa tarkastellaan Kaksoslammit (Juupajoki):n eri puolia analysoimalla sen historiallista merkitystä, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen Kaksoslammit (Juupajoki):stä, jonka avulla lukija ymmärtää sen merkityksen ja seuraukset nykymaailmassa.
Kaksoslammit | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Pirkanmaa |
Kunnat | Juupajoki |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Leppähampaanjoen valuma-alue (35.75) |
Laskujoki | suo-ojia pitkin Hauinvetämään [1] |
Järvinumero | 35.756.1.052 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 143 m [1] |
Rantaviiva | 0,475 km [2][3] |
Pinta-ala | 1,167 ha [2][3] |
Saaria | ei saaria [1] |
|
Kaksoslammit [1], jotka toisinaan erotellaan lisämääreillä läntinen ja itäinen [2], ovat Pirkanmaalla Juupajoella Hulippaan lähellä sijaitsevat lammet.[2][1]
Isosuolla sijaitsee neljä lampea, joista Kaksoislammet ovat suon itäpuolella. Läntinen lampi on suurempi: sen pinta-ala on 1,2 hehtaaria, pituus 200 metriä ja leveys 100 metriä. Lammilla ei ole kartan mukaan saaria ja ne ovat autioita. Sen rantaviivan pituus on 500 metriä. Itäinen Kaksoislampi sijaitsee koillispuolella alle 100 metrin etäisyydellä. Sen halkaisija on noin 90 metriä. Lammille pääsee Isosuon rantoja seuraavia metsäautoteitä pitkin.[2][3][1][4]
Lammet sijaitsevat Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Leppähampaanjoen valuma-alueella (35.75), jonka Sahajoen valuma-alueeseen (35.756) ne kuuluvat. Lampien vedenpinnan korkeus on 143,0 metriä mpy. Lammet ovat tiheään ojitetulla suolla, josta muutama oja on johdettu lampeen. Isosuon ojat viettävät kohti kaakkoa, josta suon kuivatusvedet on johdettu Hauinvetämään.[2][1]
Vuoden 1957 peruskartassa Isosuon karttanimenä oli ”Huhtilansuo” läheisen maatilan mukaan ja lampien nimi kirjoitettiin muodossa ”Kaksoislammit”. Suo oli luonnontilassa eikä suo-ojia ollut kaivettu. Vaikka niitä kaivettiin vuoden 1964 kartan mukaan eräillä metsäpalstoilla Isosuon ympäristössä, ei niitä silloin ollut tehty vielä Isosuolla. Isosuolle oli kaivettu ensin harva ojaverkosto vuoden 1979 kartassa ja varaukset nykyisen kaltaiselle tiheämmälle ojaverkostolle vuoden 1988 kartassa.[5][6][7][8]