Nykyään Jacky Ickx on aihe, joka herättää yhteiskunnassa suurta kiinnostusta ja keskustelua. Jacky Ickx on ollut pitkään tutkimuksen ja analyysin kohteena, ja se on synnyttänyt asiasta erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä. Tässä artikkelissa aiomme syventää Jacky Ickx:n aihetta käsittelemällä sen tärkeimpiä näkökohtia ja tarjoamalla siitä laajan ja rikastuttavan näkemyksen. Jacky Ickx on aihe, joka vaikuttaa merkittävästi ihmisten elämään, ja siksi sitä on tärkeää lähestyä eri näkökulmista, jotta se ymmärretään kokonaisuudessaan. Näitä linjoja pitkin tutkimme Jacky Ickx:n eri puolia yrittäen tarjota objektiivisen ja täydellisen näkemyksen, joka kutsuu lukijamme pohtimaan ja analysoimaan.
Jacky Ickx | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | [1] Bryssel ja Bryssel [2] |
Kansalaisuus |
![]() |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1967–1979 |
Talli(t) | Cooper, Ferrari, Brabham, McLaren, Williams, Wolf, Ensign, Ligier |
Kilpailuja | 120 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 8 |
Palkintosijoja | 25 |
Paalupaikkoja | 13 |
Nopeimpia kierroksia | 14 |
MM-pisteitä | 181 |
Ensimmäinen kilpailu | Italian GP 1967 |
Ensimmäinen voitto | Ranskan GP 1968 |
Viimeinen voitto | Saksan GP 1972 |
Viimeinen kilpailu | Yhdysvaltain GP 1979 |
|
Jacques Bernard "Jacky" Ickx (s. 1. tammikuuta 1945[3] Bryssel, Bryssel, Belgia) on belgialainen entinen kilpa-autoilija ja F1-kuljettaja ja samalla menestynein belgialainen. Hän on kuusinkertainen Le Mansin 24 tunnin ajon voittaja.[4][5]
Ickx voitti Euroopan Formula 2 -sarjan mestaruuden vuonna 1967.[6]
Jacky Ickx kuuluu menestyneimpiin F1-kuljettajiin, jotka eivät koskaan ole yltäneet maailmanmestaruuteen. Kahdesti hän oli hopealla; kaudella 1969 Brabhamilla ja 1970 Ferrarilla. Jälkimmäisellä kerralla mestaruuden voitti itävaltalainen Jochen Rindt, joka sai surmansa Italian GP:n harjoituksissa. Ickx menestyi erinomaisesti kolmessa viimeisessä osakilpailussa ja saavutti niissä kaksi voittoa, mutta hävisi lopulta mestaruuden viidellä pisteellä.[4][5][7][8]
Ickx ajoi 13 F1-kautta ja starttasi yhteensä 114 kisaan. Hän saavutti 8 voittoa ja 17 muuta palkintosijaa, 13 paalupaikkaa sekä 14 kilpailun nopeinta kierrosta. MM-pisteitä hän keräsi yhteensä 181. Ickx ajoi myös sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa.[4][5][9]
F1-uransa ohella ja sen jälkeen Ickx kilpaili menestyksellisesti muun mussa World Sportscar Championship -sarjassa. Hänen autokuntansa voitti Le Mansin 24 tunnin ajon kuudesti: 1969, 1975, 1976, 1977, 1981 ja 1982. Hän voitti Monzan tuhannen kilometrin ajon, Nürburgringin tuhannen kilometrin ajon, Sebringin 12 tunnin ajon, Brands Hatchin tuhannen kilometrin ajon, Vallelungan 6 tunnin ajon sekä useita muita kilpailuja.[4] Hän voitti myös mm. Pohjois-Amerikan Can-Am-mestaruuden. Pariisi–Dakar-rallin hän vei nimiinsä 1983. Ennen F1-uraansa hän voitti Euroopan Formula 2 -sarjan mestaruuden 1967. Hän ehti myös voittaa kolme kertaa maansa mestaruuden moottoripyöräilyssä.[4][5][10]
Kausi | Talli | Sijoitus | GP:t | Pisteet | Voitot | Paalupaikat | Palkintosijat |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1967 | Cooper | 19. | 2 | 1 | 0 | 0 | 0 |
1968 | Scuderia Ferrari | 4. | 11 | 27 | 1 | 1 | 4 |
1969 | Brabham | 2. | 11 | 37 | 2 | 2 | 5 |
1970 | Scuderia Ferrari | 2. | 13 | 40 | 3 | 4 | 5 |
1971 | Scuderia Ferrari | 4. | 11 | 19 | 1 | 2 | 3 |
1972 | Scuderia Ferrari | 4. | 12 | 27 | 1 | 4 | 4 |
1973 | Scuderia Ferrari | 9. | 12 | 12 | 0 | 0 | 1 |
1974 | Team Lotus | 10. | 15 | 12 | 0 | 0 | 2 |
1975 | Team Lotus | 16. | 9 | 3 | 0 | 0 | 1 |
1976 | Walter Wolf Racing | - | 12 | 0 | 0 | 0 | 0 |
1977 | Ensign | - | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 |
1978 | Ensign | - | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 |
1979 | Ligier | 16. | 8 | 3 | 0 | 0 | 0 |
Yhteensä | 13 kautta | - | 120 | 181 | 8 | 13 | 25 |
Lihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu kilpailun nopeinta kierrosta.