Monacon Grand Prix 1989

Tässä artikkelissa käsittelemme Monacon Grand Prix 1989-aihetta eri näkökulmista, jotta voimme tarjota laajan ja täydellisen näkemyksen tästä aiheesta. Monacon Grand Prix 1989 on erittäin ajankohtainen aihe nykyään, koska se vaikuttaa yhteiskunnan, kulttuurin, talouden, politiikan ja jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Näillä linjoilla tutkimme Monacon Grand Prix 1989:n eri puolia analysoimalla sen historiaa, sen nykyisiä vaikutuksia ja sen mahdollista tulevaa kehitystä. Lisäksi keskitymme tiettyihin näkökohtiin, jotka herättävät kiinnostusta Monacon Grand Prix 1989:n ympärillä, kuten sen vaikutus tiettyihin väestöryhmiin, sen vaikutus ympäristöön tai sen suhde muihin merkityksellisiin ilmiöihin. Lyhyesti sanottuna tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan täydellisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen Monacon Grand Prix 1989:stä tarjoamalla tietoa, pohdintoja ja analyyseja, jotka voivat kiinnostaa kaikentyyppisiä lukijoita.

Monaco Monacon Grand Prix 1989
3. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1989.
Päivämäärä 7. toukokuuta 1989
Sijainti Monacon katurata, Monte Carlo, Monaco
Ratatyyppi katurata
Radan pituus 3,328 km
Kilpailun pituus 77 kierrosta, 256,256 km
Sää lämmin, kuiva, aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Ayrton Senna
(McLaren-Honda)
Paaluaika 1:22.308
Palkintokoroke
Voittaja Brasilia Ayrton Senna
(McLaren-Honda)
Toinen Ranska Alain Prost
(McLaren-Honda)
Kolmas Italia Stefano Modena
(Brabham-Judd)
Nopein kierros
Kuljettaja Ranska Alain Prost
(McLaren-Honda)
Kierrosaika 1:25.501 (kierroksella 59)

Monacon Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 7. toukokuuta 1989 Monacon katuradalla. Kilpailun voitti paalupaikalta lähtenyt Ayrton Senna.[1]

Kilpailun alusta lähtien Sennan autossa esiintyi teknisiä vikoja. Kilpailua edeltäneen lämmittelyn aikana vara-auton uusi vaihdelaatikko ei pitänyt öljyjä moottorin sisällä, koska vaihdelaatikon sinetit oli asennettu väärin.[1] Teknisen vian lisäksi Sennan kilpailua hankaloitti myös taistelu tallikaveriaan Alain Prostia vastaan, joka helpottui hetkeksi Prostin jäädessä kierroksella ohitettavan Rene Arnoux’n taakse.[1]

Andrea de Cesariksen ja Nelson Piquet’n välisen kaksintaistelun ja siitä aiheutuneen Loewsin neulansilmämutkan kolarin seurauksena Prost joutui odottamaan, kunnes ratavirkailijat olivat selvittäneet tilanteen.[1] Sennalla puolestaan vaihdelaatikon ensimmäinen ja toinen vaihde hajosivat kilpailun puolivälissä, mutta Prostin kisavauhdin vuoksi hän ei ilmoittanut tilanteestaan tallille, vaan ajoi rikkinäisellä autolla maaliin asti.[1]

Tulokset

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda 77 1:53.33,251 1 9
2 2 Ranska Alain Prost McLaren-Honda 77 + 52,529 2 6
3 8 Italia Stefano Modena Brabham-Judd 76 + 1 krs. 8 4
4 21 Italia Alex Caffi Dallara-Ford 75 + 2 krs. 9 3
5 4 Italia Michele Alboreto Tyrrell-Ford 75 + 2 krs. 12 2
6 7 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Brabham-Judd 75 + 2 krs. 4 1
7 10 Yhdysvallat Eddie Cheever Arrows-Ford 75 + 2 krs. 20  
8 19 Italia Alessandro Nannini Benetton-Ford 74 + 3 krs. 15  
9 3 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Tyrrell-Ford 74 + 3 krs. 23  
10 5 Belgia Thierry Boutsen Williams-Renault 74 + 3 krs. 3  
11 16 Italia Ivan Capelli March-Judd 73 + 4 krs. 22  
12 25 Ranska René Arnoux Ligier-Ford 73 + 4 krs. 21  
13 22 Italia Andrea de Cesaris Dallara-Ford 73 + 4 krs. 10  
14 20 Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert Benetton-Ford 73 + 4 krs. 24  
15 6 Italia Riccardo Patrese Williams-Renault 73 + 4 krs. 7  
Kesk. 24 Espanja Luis Pérez Sala Minardi-Ford 48 Ylikuumeneminen 26  
Kesk. 40 Italia Gabriele Tarquini AGS-Ford 46 Sähköt 13  
Kesk. 31 Brasilia Roberto Moreno Coloni-Ford 44 Vaihdelaatikko 25  
Kesk. 30 Ranska Philippe Alliot Larrousse-Lamborghini 38 Moottori 17  
Kesk. 15 Brasilia Mauricio Gugelmin March-Judd 36 Moottori 14  
Kesk. 11 Brasilia Nelson Piquet Lotus-Judd 32 Kolari 19  
Kesk. 27 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Ferrari 30 Vaihdelaatikko 5  
Kesk. 32 Ranska Pierre-Henri Raphanel Coloni-Ford 19 Vaihdelaatikko 18  
Kesk. 26 Ranska Olivier Grouillard Ligier-Ford 4 Vaihdelaatikko 16  
Kesk. 23 Italia Pierluigi Martini Minardi-Ford 3 Kytkin 11  
Kesk. 9 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Arrows-Ford 2 Sähköt 6  
DNQ 38 Saksa Christian Danner Rial-Ford    
DNQ 29 Ranska Yannick Dalmas Larrousse-Lamborghini    
DNQ 12 Japani Satoru Nakajima Lotus-Judd    
DNPQ 18 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Ford    
DNPQ 36 Ruotsi Stefan Johansson Onyx-Ford    
DNPQ 17 Italia Nicola Larini Osella-Ford    
DNPQ 34 Saksa Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha    
DNPQ 37 Belgia Bertrand Gachot Onyx-Ford    
DNPQ 33 Sveitsi Gregor Foitek Euro Brun-Judd    
DNPQ 39 Saksa Volker Weidler Rial-Ford    
DNPQ 35 Japani Aguri Suzuki Zakspeed-Yamaha    
DNPQ 41 Saksa Joachim Winkelhock AGS-Ford    

Muuta

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Thirty years on: When Ayrton Senna beat Alain Prost at Monaco without two gears ESPN. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  2. ↑ 1989 Monaco Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited/FIA. Viitattu 27.5.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Pierre-Henri Raphanel Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Stefano Modena Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
Monaco
Formula 1 -luokan Monacon Grand Prix’t
1950-luku 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959
1960-luku 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969
1970-luku 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
1980-luku 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
1990-luku 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
2000-luku 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
2010-luku 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
2020-luku 2020 2021 2022 2023 2024
Radat Circuit de Monaco (1950, 1955–2019, 2021–)
Formula 1 -kausi 1989
Brasilia San Marino Monaco Meksiko Yhdysvallat Kanada
Ranska Iso-Britannia Saksa Unkari Unkari Belgia
Italia Portugali Espanja Japani Australia