Hesketh Racing

Nykymaailmassa Hesketh Racing:stä on tullut monien ihmisten jatkuva kiinnostava aihe. Olipa kyse sen vaikutuksesta yhteiskuntaan, sen merkityksestä tiettynä ajankohtana tai sen vaikutuksesta tietyille alueille, Hesketh Racing on kiinnittänyt niin tutkijoiden, ammattilaisten kuin harrastajienkin huomion. Sen merkitys on kiistaton, ja sen läsnäolo tuntuu arjen eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Hesketh Racing:n vaikutuksia ja analysoimme sen eri puolia ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä nykyään.

Hesketh
Koko nimi Hesketh Racing
Päämaja  Yhdistynyt kuningaskunta
Perustajat Thomas Alexander Fermor-Hesketh
Henkilökunta Harvey Postlethwaite
Tunnetuimmat kuljettajat Alan Jones, James Hunt
Valmistajat March, Hesketh
Moottorit Ford Cosworth
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu Monacon GP 1973
Kilpailuja 70
Valmistajien
maailmanmestaruuksia		 0
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia		 0
Voittoja 1
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 1[a]
MM-pisteitä 48[b]
Viimeinen kilpailu Belgian GP 1978

Hesketh Racing oli aikoinaan yksi värikkäimmistä Formula 1 -sarjaan osallistuneista talleista. Brittiläinen Hesketh toimi kausilla 1973–1978.[5][6][4]

Tallin perustaminen

Lordi Thomas Alexander Fermor-Hesketh peri suuren määrän rahaa, ja alkoi kuluttaa niitä kilpa-autoiluun.

Lordi Hesketh ryhtyi tekemään yhteistyötä kilpa-ajaja Anthony Horsleyn kanssa joka osallistui Euroopassa Formula 3 -kilpailuihin vuonna 1972. Projektin tavoitteena oli alun perin "pitää hauskaa moottoriurheilun parissa".[5]

Horsley oli varsin kokematon kilpakuljettajana, mikä johti siihen, että tuloksia ei juurikaan tallille tullut.[5] Heskethin tallin alkuperäinen päämaja sijaitsi Easton Nestonissa sijainneella, Lordin perhetilalla sijainneessa hevostallissa.

Myöhemmin Hesketh kiinnitti kuljettajakseen lahjakkaan James Huntin, joka oli tunnettu siitä, että hän onnistui kolaroimaan autonsa kilpailun aikana korjauskelvottomaksi. Hunt oli tuohon aikaan ilman tallipaikkaa ja Hesketh hankki lupaavan kuljettajan yhdeksi kilpakuljettajistaan F3 -kilpailuihin.[7]

Heskethin talli oli lyhyessä ajassa onnistunut saavuttamaan mainetta playboy-tyylistään tallina, joka saapui kilpailuihin Rolls-Royce -autoilla ja jonka työntekijät joivat shamppanjaa kilpailujen jälkeen, piittaamatta siitä, mikä oli ollut tulos kilpailussa.[5] Talli tuli tunnetuksi myöskin merkistä Huntin ajohaalareissa, jossa luki "Sex - The Breakfast of Champions" (Seksi - Mestareiden aamupala).[8]

Kauden puoliväliin mennessä, Hunt ja Horsley olivat kumpikin onnistuneet kolaroimaan autonsa korjauskelvottomiksi. Tuon jälkeen Horsley päätti luopua paikastaan tallin kuljettajana ja hän siirtyi tallin johtoportaaseen.

Hesketh vuokrasi loppukaudeksi Marchin Formula 2 -auton ja osti Huntille Surteesin Formula 2 -auton vuodeksi 1973. Tuon jälkeen Hunt, tyypilliseen tapaan kolaroi autonsa hajalle Paun osakilpailussa, jonka jälkeen Hesketh totesi F1 -kilpailuiden oleven juurikaan sen kalliimpia kuin F2 -kilpailuihin osallistumisen[5], mikä johti siihen, että hänestä tuli kolmas paroni, joka toi omaa nimeään kantavan tallin Formula 1:een, vuonna 1973.

Formula Ykkösissä

Heskethin ensimmäinen Formula 1 -auto saatiin vuokrattua Surteesin F1 -tallilta kauden avannutta, mestaruuskauden ulkopuolista "Race of Championsia" varten. Kilpailussa Hunt tuli maaliin hienosti kolmantena, joka johti siihen, että Heskethin seuraava F1 -auto hankittiin Marchilta ja samalla paroni houkutteli tallin pääinsinöörin Harvey Postlethwaiten huolehtimaan siitä.[5]

Ensimmäisellä kaudella Hunt ajoi kolme kertaa pisteille ja sijoittui kuljettajien MM-sarjassa kahdeksanneksi. Hunt sijoittui kauden aikana kahdesti palkintokorokkeelle. Hollannin osakilpailusta oli tuloksena kolmas tila ja kauden päätökilpailusta Yhdysvalloissa oli tuloksena kakkostila.[9][10]

Menestyksen innoittamana Hesketh ilmoitti, että haluaa seuraavalle kaudelle oman auton. Postlethwaite suunnitteli Hesketh 308:n[7], jolla Hunt saavutti kolme palkintopallisijaa ja oli taas kahdeksas ajajien MM-sarjassa.[5][4][7][11][12][13] Alussa ulkopuolisista sponsoreista kieltäytynyt Hesketh alkoi ajautua rahoitusvaikeuksiin.[5] Kaudella 1975 Hunt ajoi edellisvuoden autoa, jota Postlethwaite oli uusinut.[5] Kauden puolivälissä Hunt voitti Hollannin GP:n ja ajoi lisäksi kolme kertaa toiseksi.[14][15][5][6][16][17][18] MM-sarjassa hän oli neljäs.

Hesketh ei kuitenkaan pystynyt enää rahoittamaan talliaan ja vuoden lopulla hän myi sen kanadalaiselle Walter Wolfille.[5] Tallin nimi säilyi Heskethinä kaudelle 1978 asti, kunnes maksukuljettajia ajattanut ja useista uloskarsiutumisista kärsinyt talli lopetti toimintansa kesken kauden.[5] Viimeisellä kaudellaan Hesketh ajatti mm. naiskuljettaja Divina Galiciaa, joka oli tunnettu myös olympiatason hiihtäjänä, joka osallistui urallaan neljästi talviolympialaisiin.[19]

Saavutukset

Voitot

Nro Kilpailu Kuljettaja
1 Hollannin Grand Prix 1975 James Hunt

Palkintokorokesijat

Nro Kilpailu Kuljettaja
1 Ruotsin Grand Prix 1974 James Hunt
2 Itävallan Grand Prix 1974 James Hunt
3 Yhdysvaltain Grand Prix 1974 James Hunt
4 Argentiinan Grand Prix 1975 James Hunt
5 Hollannin Grand Prix 1975 James Hunt
6 Ranskan Grand Prix 1975 James Hunt
7 Itävallan Grand Prix 1975 James Hunt

Nopeimmat kierrokset

Nro Kilpailu Kuljettaja
1 Argentiinan Grand Prix 1975 James Hunt

Formula 1 -tulokset

Paksunnos tarkoittaa paalupaikkaa ja kursivoitu tarkoittaa kilpailun nopeinta kierrosta.

Vuosi Valmistaja Moottori Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Pisteet Sijoitus
1973 March 731 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE FRA GBR NED GER AUT ITA CAN USA -[c] -
Yhdistynyt kuningaskunta James Hunt 9 6 4 3 Kesk. 7 2
1974 March 731 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA -[d] -
Yhdistynyt kuningaskunta James Hunt Kesk. 9
308 Kesk. 10 Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. 4 3 15[5][6] 6.
Etelä-Afrikka Ian Scheckter DNQ
1975 308
308B
308C 		Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG BRA RSA ESP MON BEL SWE NED FRA GBR GER AUT ITA USA 33[5][6] 4.
Yhdistynyt kuningaskunta James Hunt 2 6 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 1 2 4 Kesk. 2 5 4
Australia Alan Jones Kesk. Kesk. Kesk. 11
Ruotsi Torsten Palm DNQ 10
Itävalta Harald Ertl 8 Kesk. 9
Yhdysvallat Brett Lunger 13 10 Kesk.
1976 308D Ford Cosworth DFV 3.0 V8 BRA RSA USW ESP BEL MON SWE FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA JPN 0[5][6] -
Itävalta Harald Ertl 15 DNQ DNQ Kesk. DNQ Kesk. Kesk. 7 Kesk. 8 Kesk. 16 DNS 13 8
Yhdistynyt kuningaskunta Guy Edwards DNQ 17 Kesk. 15 DNS 20
Saksa Rolf Stommelen 12
Brasilia Alex Ribeiro 12
1977 308E Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG BRA RSA USW ESP MON BEL SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN JPN 0[5][6] -
Yhdistynyt kuningaskunta Rupert Keegan Kesk. 12 Kesk. 13 10 Kesk. Kesk. 7 Kesk. 9 8 Kesk.
Itävalta Harald Ertl Kesk. DNQ 9 16 DNQ
Meksiko Héctor Rebaque DNQ DNQ DNQ Kesk. DNQ DNQ
Yhdistynyt kuningaskunta Ian Ashley DNQ DNQ DNQ 17 DNS
1978 308E Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG BRA RSA USW MON BEL ESP SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN 0[5][6] -
Yhdistynyt kuningaskunta Divina Galica DNQ DNQ
Yhdysvallat Eddie Cheever Kesk.
Irlanti Derek Daly DNPQ DNPQ DNQ

Huomioita

  1. ↑ James Huntin kauden 1973 Britannian GP:n ja Yhdysvaltain GP:n kilpailujen nopeimmat kierrokset menivät March-tallille.[1][2][3]
  2. ↑ Kauden 1973 pisteet menivät March-tallille.[4]
  3. ↑ Talli käytti kaudella 1973 Marchin autoa.[4]
  4. ↑ Talli käytti kauden 1974 alussa Marchin autoa.[4]

Lähteet

  1. ↑ 1973 British Grand Prix - FASTEST LAPS Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  2. ↑ 1973 United States Grand Prix - FASTEST LAPS Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  3. ↑ 1975 Argentine Grand Prix - FASTEST LAPS Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Hesketh (Team) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Hesketh Teams. ESPN. Arkistoitu 17.7.2018. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g Hesketh (Car Manufacturer) Cars. ChicaneF1.com. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  7. ↑ a b c James Hunt Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Yli 5000 naista, viinaa, huumeita ja F1-maailmanmestaruus – James Huntin traagisesta kuolemasta 25 vuotta Formula 1. 15.6.2018. Ilta-Sanomat. Viitattu 29.7.2020.
  9. ↑ Stewart victory tainted by Williamson's horrific death ESPN. Arkistoitu 29.7.2020. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Peterson victory overshadowed by Cevert's death ESPN. Arkistoitu 29.7.2020. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Scheckter enters the winners' circle ESPN. Arkistoitu 29.7.2020. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Reutemann keeps his cool to win in Austrian heat ESPN. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Fittipaldi's title marred by Koinigg death ESPN. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Hesketh's delight at Hunt's maiden victory ESPN. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  15. ↑ 1975 Dutch Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 17.7.2018. (englanniksi)
  16. ↑ Reigning champion Fittipaldi lays down his marker ESPN. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Lauda holds off Hunt at Paul Ricard ESPN. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)
  18. ↑ Brambilla takes maiden win in appalling conditions ESPN. Arkistoitu 3.7.2018. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)
  19. ↑ Divina Galica Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)


Formula 1 -valmistajat
Kaudella 2024
Entiset valmistajat
Indianapolis 500 -tallit
(1950–1960)